maanantai 6. tammikuuta 2014

Laiska koululainen ryhdistäytyy

No sillä tavalla! Ensimmäinen lukukausi käsityökoulua takana, uusi alkamassa muutaman päivän kuluttua ja kirjalliset työt rästissä pahemman kerran. Nyt täytyy ryhdistäytyä :-)

Päivitysten viivästyminen on johtunut tästä työstä. Olen odottanut inspiraatiota, että saisin ommeltua tarrat kiinnitysnauhoihin, mutta ei ole vielä sellaista näkynyt. Joten nyt esittelen 99,9 prosenttisesti valmiin työn :-) Olin tuftausosuuden jälkeen perinjuurin kyllästynyt koko työhön, mutta kaivaessani tekeleen äsken kassista se näyttikin ihan hyvältä. Kannatti vähän pantata.

Tässä taka- eli alapuoli. Nauhat olen ommellut koneella, mutta taustakankaan kiinnitin käsin ommellen. Tuo oikeassa yläreunassa näkyvä ruttu tuli tuossa kuvausvaiheessa, ihan sileästi se on ommeltu :-)

Sitten "virallinen osuus":

Työn nimi: "Onni on oma kissa... tai kaksi"

Työskentelyaika: 26.9-31.10.2013

Työn idea tuli: Sain idean työhön joitakin vuosia sitten puutyökurssilla tekemästäni eteisen penkistä, joka on odottanut valmistumisestaan lähtien päällistä. Tuftaus sopii mielestäni tarkoitukseen erittäin hyvin, sillä työn lopputulos on samalla sekä pehmeä, että ryhdikäs ja "jämäkkä". Kahden kissan onnellisena palvelijana halusin työhön tietysti kissoja.

Näitä työvälineitä käytin: Käsituftauslaite sekä neulakoukku (locker hook). Tuftauskehys oli aavistuksen verran liian pieni, joten varsinaisen tuftauksen ja liimauksen jälkeen irrotin työn kehyksestä ja "suurensin" työtä neulakoukulla tehtävillä silmukoilla.

Näitä materiaaleja käytin: Tuftauksen pohjakangas, Seitsemän Veljestä -lanka, sydämissä lisäksi toisena lankana ohut, koneneulontaan tarkoitettu villalanka,  puuvillakangas taustaksi.

Minulle uutta oli: Tuftaus käsityötekniikkana oli minulle täysin uusi. Myös työn suunnittelu alusta alkaen itse oli uutta ja melko pelottavaakin. Ajatus "en minä osaa" oli vaan työnnettävä syrjään.

Millaista työtä oli tehdä: Olin etukäteen innostunut aiheesta ja malttamattomana odotin työhön tarttumista, mutta innostus hiipui todella nopeasti työn aloittamisen jälkeen. Lenkkien aikaansaaminen tuftauslaitteella ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Jouduin useaan otteeseen purkamaan osan tuftauksesta, kun en ollut jälkeen tyytyväinen. Epäergonominen työskentelyasento kostautui kovana selkäkipuna. Harmittelin monta kertaa sitä, miksi olin päättänyt tehdä niin ison työn täysin uudella tekniikalla, mutta sinnikkyydellä ja riittävillä tauoilla sain kuin sainkin työn lopulta valmiiksi.

Tekisin nyt työssäni toisin: Ainoa asia, jonka haluaisin muuttaa työssäni, on kissakuvioiden koko. Ne hallitsevat mielestäni hieman liikaa työtä.

Työn onnistuminen, oma arvio työstä:  Olen tyytyväinen suunnittelemaani malliin tuota kissojen kokoa lukuunottamatta. Vaikka alkuun jännitin oman mallin suunnittelua se kuitenkin kannatti, sillä nyt työ tuntuu todellakin "omalta". Käytin työssä pienintä mahdollista tuftauslenkin kokoa ja se sopii mielestäni erittäin hyvin työhön, jonka päällä on tarkoitus istua. En myöskään halunnut leikata lenkkejä auki, kuten tuftaustöissä usein on tapana, sillä nyt päällinen tuntuu tukevammalta. Taustakankaan ja nauhat sain kiinnitettyä siististi. Kaiken vaivannäön ja tuskailun jälkeen olen työhön varsin tyytyväinen.

Mitä muuta haluaisin kokeilla ko. käsityötekniikalla: Tuftaus oli yllätyksekseni vaikeampaa, kuin miltä se näytti ja tämän kokemuksen perusteella en tähän tekniikkaan enää palaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti