Oho, mitenkäs nyt näin kävi?

No enpä olisi tätä projektia (käsityökoulua) aloittaessani arvannut, että jättäisin leikin kesken puolen vuoden jälkeen. Niin siinä kuitenkin kävi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin lopettaa. Suurin syy siihen on se, että mielestäni harrastus ei saa aiheuttaa stressiä ja viime syksynä meinasi kyllä olla vähän liian kiire. Näköjään käsitöitäkin voi olla liikaa, kun on ahne :-)

Ehkä jatkossa ehdin päivittämään käsityöblogianikin :-D Tapaamisiin siellä!

Kuviohuovutuksen "päätyö"

Harjoittelun jälkeen päästiin sitten itse asiaan, joka oli tehdä kuviohuovutus kokoa n. 45 x 50 cm, aiheena ympäristö.

Läksin etsimään aihetta itse ottamistani valokuvista ja tämän kuvan nähdessäni tiesin löytäneeni mallin työlleni. Kuvan talossa olen viettänyt useita lapsuuteni kesälomia ja noihin savolaismaisemiin liittyy monia mukavia muistoja: lämpimiä kesäpäiviä, lehmiä, kissanpentuja, kanoja, ahomansikoita, tuoksuva heinä heinäpellolla... tuossa vain muutamia.

Itse huovutusvaiheesta ei taaskaan ole kuvia, sillä kuvaaminen märillä mäntysaippuaisilla käsillä olisi ollut hieman hankalaa, mutta työjärjestys oli sama kuin edellisessä postauksessa kuvasin. Työn koko oli vain suurempi ja tällä kertaa villan asetteleminen "oikeassa järjestyksessä" tuotti todella päänvaivaa. Lisäksi talon väristä villaa ei ollut saatavilla, joten sen kohdalla jouduin tyytymään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Tässä työ huovutettuna ja kuivatettuna. Seuraavana vuorossa yksityiskohtien kirjominen.

Tässä työ valmiina kehykseen pingotettuna.

Yksityiskohta työstä: navetta (joka sijaitsee alapihalla ja näin ollen siitä näkyy vain yläkerta).

Työn nimi: "Lapsuuden kesämuisto"

Työskentelyaika: 14.11.-12.12.2013

Työn lähtökohta; kerro kuvasta: Huovutustyön aiheeksi saimme ympäristön ja sen pohjalta läksin etsimään sopivaa itse ottamaani valokuvaa, jota voisin työssä käyttää. Kuvan talo sijaitsee savolaismaisemissa, jossa olen viettänyt useita lapsuuteni kesiä.

Näitä työvälineitä käytin: -

Näitä materiaaleja käytin: Lampaanvilla, mäntynestesaippua + vesi, kuitukangas, puurima.

Minulle uutta oli: Villan asettelu kuitukankaalle siten, että valmiissa kuvassa edessä olevat kohteet tulevat työvaiheessa alimmaisiksi. "Esittävän kuvan" huovuttaminen.

Millaista työtä oli tehdä: Huovutus oli todella mukavaa. Kaikkien kuvan yksityiskohtien asettelu tuntui hieman hankalalta ja olisi vaatinut enemmän harjoitusta, että lopputulos olisi ollut parempi. 

Tekisin nyt työssäni toisin: Keskittyisin tarkemmin ja käyttäisin enemmän aikaa pieniin yksityiskohtiin, kuten ikkunoihin ja pensaisiin.

Työn onnistuminen, oma arvio työstä: Muutamia itseäni häiritseviä kohtia lukuunottamatta työ onnistui mielestäni hyvin. Erityisen tyytyväinen olen taivaaseen ja pihan suureen riippakoivuun.

Mitä muuta haluaisin kokeilla ko. käsityötekniikalla: Innostuin paljon kuviohuovutuksesta (sekä myös 3D-huovutuksesta) ja aion sitä varmasti jatkaa myöhemminkin. Taulujen lisäksi myös laukun tekeminen kiinnostaa.

Kuviohuovutuksen kokeilua

Villan kanssa työskentelymme jatkui seuraavaksi kuviohuovutuksen kokeilulla. Tällä kertaa päätin olla valitsematta kissa-aihetta :-)

Löysin alunperin lyijylasityöhön tarkoitetun purjeveneen mallin täältä. 

Olen aiemmin kokeillut tasohuovutusta, joten ihan täysin uusi asia tämä kuviohuovutus ei minulle ollut, mutta tekniikka, jolla se toteutettiin, sen sijaan oli uutta. Mallikuva piirrettiin  ensin kuitukankaalle, joka kasteltiin mäntysuopa-vesiseoksessa ja sen jälkeen alettiin asettelemaan villaa kuvioiden mukaan käänteisessä järjestyksessä, eli valmiissa kuvassa edessä olevat kohdat ensin. Siinäpä olikin aivoille työtä! Onneksi harjoituskappaleeni oli niin yksinkertainen, että selvisin siitä ihan kohtalaisen hyvin. Aivan viimeiseksi kuva peitettiin taustavillalla (kuvassa valkoinen reunus) ja sen jälkeen päästiin läträämään vedellä ja mäntysaippualla sekä nuuhkimaan villan tuoksua. Kuva kasteltiin varovasti läpimäräksi ja sen jälkeen alettiin huovuttamaan käsin työtä hieroen, jälleen kerran ensin varovasti ja huopumisen edetessä voimallisemmin. Välillä työ käännettiin oikein päin, kuitukangas poistettiin ja sen jälkeen jatkettiin huovuttamista. Kun työ oli riittävästi huopunut, annettiin sille jälleen kerran sokkihoitoa, huuhdottiin ja aseteltiin kuivumaan .  Yllä olevassa kuvassa työni on kuivunut ja odottaa jatkokäsittelyä.

Työtä jatkettiin kirjomalla siihen yksityiskohtia. Olin ajatellut kirjomalla tehdä mallissa näkyvät ääriviivat, mutta se ei sitten miellyttänyt silmääni alkuunkaan, joten suunnitelmaa täytyi muuttaa jälleen kerran. Päädyin sitten kirjomaan kuvioita muliinilangalla, sitä kun löytyy varastoistani lukuisia eri sävyjä. Lopuksi pingotin työn puurimoista kasaamani kehyksen päälle. 

Ihan täysin tyytyväinen en työhön ole, mutta ehkä ensimmäiseltä harjoituskappaleelta ei voi liikaa vaatiakaan.

Villan tuoksua

Tuftauksen jälkeen seuraavana tekniikkana oli huovutus.

Aloitimme villan kanssa työskentelyyn tutustumisen kokeilemalla kaavan päälle huovuttamista, eli ns. 3D-huovutusta. Piirsimme kaavan haluamastamme aiheesta maitotölkistä leikatulle kartongille (kestää hyvin kosteutta) ja sitten vaan kieputtamaan villaa kaavan päälle :-)

Yllätys, yllätys, että jälleen kerran valitsin aiheeksi kissan. Harmi, etten ottanut kuvia eri vaiheista, sillä tässä kuvassa työ on jo lähes valmis. Tähän vaiheeseen on päästy siten, että kaavan päälle kieputettiin mäntysuopa-vesiseoksessa kostutettua villaa useita kerroksia ja sen jälkeen työtä alettiin huovuttamaan aluksi varovasti ja huopumisen edistyessä voimakkaammin. Kun työ oli riittävästi huopunut, sille annettiin "kuuma-kylmä-sokkihoitoa" ja lopuksi huuhdeltiin loputkin saippuat pois. Tämän jälkeen työ leikattiin auki sopivasta kohdasta, kissan tapauksessa alareunasta. Sen jälkeen työ oli tarkoitus täyttää vanulla, jolloin siitä tulisi moniulotteinen. En ollut kuitenkaan ollenkaan tyytyväinen "täytettyyn kissaani" ja päätin tehdä työhön vähän lisäyksiä. Laitoin vanua ainoastaan pään täytteeksi ja neulahuovutin kissalle vähän enemmän päänmuotoja sekä hännän.

Tässä kissa valmiina. Myös silmät ja nenän tein neulahuovuttamalla. Kissa on alaosastaan ontto ja kestää siten pystyssä ihan itsestään.

Tämä oli hauskaa puuhaa!

Laiska koululainen ryhdistäytyy

No sillä tavalla! Ensimmäinen lukukausi käsityökoulua takana, uusi alkamassa muutaman päivän kuluttua ja kirjalliset työt rästissä pahemman kerran. Nyt täytyy ryhdistäytyä :-)

Päivitysten viivästyminen on johtunut tästä työstä. Olen odottanut inspiraatiota, että saisin ommeltua tarrat kiinnitysnauhoihin, mutta ei ole vielä sellaista näkynyt. Joten nyt esittelen 99,9 prosenttisesti valmiin työn :-) Olin tuftausosuuden jälkeen perinjuurin kyllästynyt koko työhön, mutta kaivaessani tekeleen äsken kassista se näyttikin ihan hyvältä. Kannatti vähän pantata.

Tässä taka- eli alapuoli. Nauhat olen ommellut koneella, mutta taustakankaan kiinnitin käsin ommellen. Tuo oikeassa yläreunassa näkyvä ruttu tuli tuossa kuvausvaiheessa, ihan sileästi se on ommeltu :-)

Sitten "virallinen osuus":

Työn nimi: "Onni on oma kissa... tai kaksi"

Työskentelyaika: 26.9-31.10.2013

Työn idea tuli: Sain idean työhön joitakin vuosia sitten puutyökurssilla tekemästäni eteisen penkistä, joka on odottanut valmistumisestaan lähtien päällistä. Tuftaus sopii mielestäni tarkoitukseen erittäin hyvin, sillä työn lopputulos on samalla sekä pehmeä, että ryhdikäs ja "jämäkkä". Kahden kissan onnellisena palvelijana halusin työhön tietysti kissoja.

Näitä työvälineitä käytin: Käsituftauslaite sekä neulakoukku (locker hook). Tuftauskehys oli aavistuksen verran liian pieni, joten varsinaisen tuftauksen ja liimauksen jälkeen irrotin työn kehyksestä ja "suurensin" työtä neulakoukulla tehtävillä silmukoilla.

Näitä materiaaleja käytin: Tuftauksen pohjakangas, Seitsemän Veljestä -lanka, sydämissä lisäksi toisena lankana ohut, koneneulontaan tarkoitettu villalanka,  puuvillakangas taustaksi.

Minulle uutta oli: Tuftaus käsityötekniikkana oli minulle täysin uusi. Myös työn suunnittelu alusta alkaen itse oli uutta ja melko pelottavaakin. Ajatus "en minä osaa" oli vaan työnnettävä syrjään.

Millaista työtä oli tehdä: Olin etukäteen innostunut aiheesta ja malttamattomana odotin työhön tarttumista, mutta innostus hiipui todella nopeasti työn aloittamisen jälkeen. Lenkkien aikaansaaminen tuftauslaitteella ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Jouduin useaan otteeseen purkamaan osan tuftauksesta, kun en ollut jälkeen tyytyväinen. Epäergonominen työskentelyasento kostautui kovana selkäkipuna. Harmittelin monta kertaa sitä, miksi olin päättänyt tehdä niin ison työn täysin uudella tekniikalla, mutta sinnikkyydellä ja riittävillä tauoilla sain kuin sainkin työn lopulta valmiiksi.

Tekisin nyt työssäni toisin: Ainoa asia, jonka haluaisin muuttaa työssäni, on kissakuvioiden koko. Ne hallitsevat mielestäni hieman liikaa työtä.

Työn onnistuminen, oma arvio työstä:  Olen tyytyväinen suunnittelemaani malliin tuota kissojen kokoa lukuunottamatta. Vaikka alkuun jännitin oman mallin suunnittelua se kuitenkin kannatti, sillä nyt työ tuntuu todellakin "omalta". Käytin työssä pienintä mahdollista tuftauslenkin kokoa ja se sopii mielestäni erittäin hyvin työhön, jonka päällä on tarkoitus istua. En myöskään halunnut leikata lenkkejä auki, kuten tuftaustöissä usein on tapana, sillä nyt päällinen tuntuu tukevammalta. Taustakankaan ja nauhat sain kiinnitettyä siististi. Kaiken vaivannäön ja tuskailun jälkeen olen työhön varsin tyytyväinen.

Mitä muuta haluaisin kokeilla ko. käsityötekniikalla: Tuftaus oli yllätyksekseni vaikeampaa, kuin miltä se näytti ja tämän kokemuksen perusteella en tähän tekniikkaan enää palaa.

Melkein valmis...

...nimittäin penkinpäällisen tuftausosuus. Enää käpälä puuttuu tuosta vasemmasta reunasta. Sen jälkeen tarkkaa viimeistelyä, eli harvojen kohtien "paikkaustuftausta" ja liian pitkien lenkkien leikkausta.

Tähän asti pääseminen on kyllä ollut melkoinen tuskien taival. Viime viikon torstaina koululla kahden ja puolen tunnin tuftaussessio jumitti alaselän niin, että en meinannut seuraavana aamuna päästä ylös sängystä kävelemisestä ja muusta puuhailusta puhumattakaan. Työskentelyssä on siis pidettävä huolta ergonomisesta työasennosta! Oli kuitenkin helpottavaa kuulla muilta "koulukavereilta", että heillä on ollut aivan samanlaisia ongelmia kuin itselläni (en tarkoita nyt selkäkipuja), eli ei tämä ihan mahdottoman helppo käsityömenetelmä ole. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että yleensä uuden käsityömetodin opettelu aloitetaan pienellä harjoitustyöllä, jossa homma tulee tutuksi. Tähän sopii sanonta "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon".  Itse pääsin sinuiksi tuon tuftauslaitteen kanssa vasta viimeisten neljän vinoneliön aikana. Ihan oikeasti! Siihen asti olin manannut, kun masiina ei suostunut yhteistyöhön. Yhtäkkiä vain ymmärsin, miten laite tekee lenkkejä kankaaseen ja sen jälkeen pystyin tuftaamaan joka suuntaan, kun aiemmin se onnistui vain oikealta vasemmalle. Sen ahaa-elämyksen jälkeen teki mieli purkaa koko homma ja aloittaa uudestaan. No, ehkä ei kuitenkaan. "Parempi myöhään..."

Tuftauslaite lähempää.

Mutta eihän tämä tähän lopu, sillä päällinen on vielä kaukana valmiista. Eli jatkoa seuraa...

Tuftauksen aloitus

 

Vihdoin ja viimein pääsin itseni kanssa sovintoon työn lopullisesta versiosta, ts. kissojen asennosta :-) (Tässä työ peilikuvana.)

Ja tässä jo jonkin verran tuftausta takana.

Ja sitten mielipiteitä tästä käsityömenetelmästä ja työn alla olevasta työstä. En olisi koskaan uskonut, että voin inhota jotakin käsityömenetelmää, mutta nyt se nähtävästi tuli vastaan. Että olen päässyt kuvassa olevaan vaiheeseen, olen tuftannut ja purkanut ja taas uudestaan tuftannut ja manannut monta kertaa, että piti suunnitella näin iso työ. Tuftaustekniikassani on jotain vikaa, sillä saan silmukoita aikaan vain oikealta vasemmalle tuftatessani, kaikissa muissa suunnissa hommasta ei tule mitään (ja olen kokeillut monta monituista kertaa). Työhön muodostuu kummallisia liian pitkiä lenkkejä, joiden syytä en tiedä. Selkä on kipeä huonosta työasennosta johtuen. Kuvaa tarkemmin katsoessa huomaa, että esim. sydän on liian harvaan tuftattu, mutta sitä voi onneksi korjata myöhemmin. Ainoa asia, johon olen tyytyväinen, on lenkin pituus, joka on lyhyin mahdollinen, minkä laitteella saa aikaan. (Koska työn päällä tullaan istumaan, pidemmät lenkit oletettavasti painuisivat rumasti.) Mutta vanha sanonta "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" on sopiva tähänkin tilanteeseen, eli homma jatkuu!

Tuftaustyön suunnitelua, osa 2

Työn suunnittelu jatkuu.

Kangas on pingotettuna kehikkoon ja mallin sommittelu kankaalle menossa. Leikkasin osat oikean kokoisina paperista ja sitten sijoittelin niitä kankaalle sopivaan järjestykseen. Tässä reunakuvion asettelua.

Reunakuvio piirrettynä kankaalle vedenkestävällä tussilla (vesiliukoinen tussi sotkisi työn liimausvaiheessa). Seuraavaksi kissojen sijoittelua.

Pinnan sommittelussa käytiin läpi kuvan sommittelua, jota seuraavaksi vähän pohdin oman työni kannalta. Kuvioiden sijainti keskellä työtä (kissat) antaa tasapainoisen ja levollisen vaikutelman. Kissakuvioiden asettelu symmetrisesti synnyttää tasapainon, tosin symmetria saattaa aiheuttaa myös jäykän ja mielenkiinnottoman vaikutelman. Halusin kuitenkin päällisen olevan "aina oikein päin" ja siitä syystä pitäydyin tässä asetelmassa. Kuvioiden rytmi luo kuvaan järjestystä ja kun kuviot toistuvat säännöllisesti, rytmi on sidottu (vinoneliöt). Jotta rytmiin saadaan vaihtelua yksitoikkoisuuden välttämiseksi, on hyvä käyttää yllätyksellisiä tekijöitä (käpälä).

Kokeilin kissoja myös näin, mutta tästä en tykännyt.

Ja ihan pakko oli päästä kokeilemaan itse tuftaustakin:

En ollut kuitenkaan tyytyväinen lenkkien pituuteen ja kissojen sijoittelussakin tapahtui vielä yksi muutos, joten tämä sydän ei kauan kankaalla viipynyt :-)