keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Melkein valmis...

...nimittäin penkinpäällisen tuftausosuus. Enää käpälä puuttuu tuosta vasemmasta reunasta. Sen jälkeen tarkkaa viimeistelyä, eli harvojen kohtien "paikkaustuftausta" ja liian pitkien lenkkien leikkausta.

Tähän asti pääseminen on kyllä ollut melkoinen tuskien taival. Viime viikon torstaina koululla kahden ja puolen tunnin tuftaussessio jumitti alaselän niin, että en meinannut seuraavana aamuna päästä ylös sängystä kävelemisestä ja muusta puuhailusta puhumattakaan. Työskentelyssä on siis pidettävä huolta ergonomisesta työasennosta! Oli kuitenkin helpottavaa kuulla muilta "koulukavereilta", että heillä on ollut aivan samanlaisia ongelmia kuin itselläni (en tarkoita nyt selkäkipuja), eli ei tämä ihan mahdottoman helppo käsityömenetelmä ole. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että yleensä uuden käsityömetodin opettelu aloitetaan pienellä harjoitustyöllä, jossa homma tulee tutuksi. Tähän sopii sanonta "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon".  Itse pääsin sinuiksi tuon tuftauslaitteen kanssa vasta viimeisten neljän vinoneliön aikana. Ihan oikeasti! Siihen asti olin manannut, kun masiina ei suostunut yhteistyöhön. Yhtäkkiä vain ymmärsin, miten laite tekee lenkkejä kankaaseen ja sen jälkeen pystyin tuftaamaan joka suuntaan, kun aiemmin se onnistui vain oikealta vasemmalle. Sen ahaa-elämyksen jälkeen teki mieli purkaa koko homma ja aloittaa uudestaan. No, ehkä ei kuitenkaan. "Parempi myöhään..."

Tuftauslaite lähempää.

Mutta eihän tämä tähän lopu, sillä päällinen on vielä kaukana valmiista. Eli jatkoa seuraa...

4 kommenttia:

  1. On tuossa ollut pistelemistä, mutta hyvältä näyttää. Sait siis taas uuden sulan hattuusi eli tuokin tekniikka on hyppysissäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sulista en tiedä, mutta onpahan ainakin tullut kokeiltua tuftaamista :-)

      Poista
  2. Hiano! Kisuista tykkään. :-)

    VastaaPoista