lauantai 12. lokakuuta 2013

Tuftauksen aloitus

 
Vihdoin ja viimein pääsin itseni kanssa sovintoon työn lopullisesta versiosta, ts. kissojen asennosta :-) (Tässä työ peilikuvana.)

Ja tässä jo jonkin verran tuftausta takana.

Ja sitten mielipiteitä tästä käsityömenetelmästä ja työn alla olevasta työstä. En olisi koskaan uskonut, että voin inhota jotakin käsityömenetelmää, mutta nyt se nähtävästi tuli vastaan. Että olen päässyt kuvassa olevaan vaiheeseen, olen tuftannut ja purkanut ja taas uudestaan tuftannut ja manannut monta kertaa, että piti suunnitella näin iso työ. Tuftaustekniikassani on jotain vikaa, sillä saan silmukoita aikaan vain oikealta vasemmalle tuftatessani, kaikissa muissa suunnissa hommasta ei tule mitään (ja olen kokeillut monta monituista kertaa). Työhön muodostuu kummallisia liian pitkiä lenkkejä, joiden syytä en tiedä. Selkä on kipeä huonosta työasennosta johtuen. Kuvaa tarkemmin katsoessa huomaa, että esim. sydän on liian harvaan tuftattu, mutta sitä voi onneksi korjata myöhemmin. Ainoa asia, johon olen tyytyväinen, on lenkin pituus, joka on lyhyin mahdollinen, minkä laitteella saa aikaan. (Koska työn päällä tullaan istumaan, pidemmät lenkit oletettavasti painuisivat rumasti.) Mutta vanha sanonta "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" on sopiva tähänkin tilanteeseen, eli homma jatkuu!

2 kommenttia:

  1. Yhä enemmän tuntuu siltä, että tuo ei olisi minunkaan juttu. Ota koko homma vaan uuden oppimisena ja kokeiluna. Aikuisenakaan koulussa ei aina ole kivaa ; ) Uskon, että tuosta lopulta tulee oikein hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siksihän olen käsityökouluun alunperin mennytkin, oppimaan uutta :-D

      Poista