Melkein valmis...

...nimittäin penkinpäällisen tuftausosuus. Enää käpälä puuttuu tuosta vasemmasta reunasta. Sen jälkeen tarkkaa viimeistelyä, eli harvojen kohtien "paikkaustuftausta" ja liian pitkien lenkkien leikkausta.

Tähän asti pääseminen on kyllä ollut melkoinen tuskien taival. Viime viikon torstaina koululla kahden ja puolen tunnin tuftaussessio jumitti alaselän niin, että en meinannut seuraavana aamuna päästä ylös sängystä kävelemisestä ja muusta puuhailusta puhumattakaan. Työskentelyssä on siis pidettävä huolta ergonomisesta työasennosta! Oli kuitenkin helpottavaa kuulla muilta "koulukavereilta", että heillä on ollut aivan samanlaisia ongelmia kuin itselläni (en tarkoita nyt selkäkipuja), eli ei tämä ihan mahdottoman helppo käsityömenetelmä ole. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että yleensä uuden käsityömetodin opettelu aloitetaan pienellä harjoitustyöllä, jossa homma tulee tutuksi. Tähän sopii sanonta "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon".  Itse pääsin sinuiksi tuon tuftauslaitteen kanssa vasta viimeisten neljän vinoneliön aikana. Ihan oikeasti! Siihen asti olin manannut, kun masiina ei suostunut yhteistyöhön. Yhtäkkiä vain ymmärsin, miten laite tekee lenkkejä kankaaseen ja sen jälkeen pystyin tuftaamaan joka suuntaan, kun aiemmin se onnistui vain oikealta vasemmalle. Sen ahaa-elämyksen jälkeen teki mieli purkaa koko homma ja aloittaa uudestaan. No, ehkä ei kuitenkaan. "Parempi myöhään..."

Tuftauslaite lähempää.

Mutta eihän tämä tähän lopu, sillä päällinen on vielä kaukana valmiista. Eli jatkoa seuraa...

Tuftauksen aloitus

 

Vihdoin ja viimein pääsin itseni kanssa sovintoon työn lopullisesta versiosta, ts. kissojen asennosta :-) (Tässä työ peilikuvana.)

Ja tässä jo jonkin verran tuftausta takana.

Ja sitten mielipiteitä tästä käsityömenetelmästä ja työn alla olevasta työstä. En olisi koskaan uskonut, että voin inhota jotakin käsityömenetelmää, mutta nyt se nähtävästi tuli vastaan. Että olen päässyt kuvassa olevaan vaiheeseen, olen tuftannut ja purkanut ja taas uudestaan tuftannut ja manannut monta kertaa, että piti suunnitella näin iso työ. Tuftaustekniikassani on jotain vikaa, sillä saan silmukoita aikaan vain oikealta vasemmalle tuftatessani, kaikissa muissa suunnissa hommasta ei tule mitään (ja olen kokeillut monta monituista kertaa). Työhön muodostuu kummallisia liian pitkiä lenkkejä, joiden syytä en tiedä. Selkä on kipeä huonosta työasennosta johtuen. Kuvaa tarkemmin katsoessa huomaa, että esim. sydän on liian harvaan tuftattu, mutta sitä voi onneksi korjata myöhemmin. Ainoa asia, johon olen tyytyväinen, on lenkin pituus, joka on lyhyin mahdollinen, minkä laitteella saa aikaan. (Koska työn päällä tullaan istumaan, pidemmät lenkit oletettavasti painuisivat rumasti.) Mutta vanha sanonta "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" on sopiva tähänkin tilanteeseen, eli homma jatkuu!

Tuftaustyön suunnitelua, osa 2

Työn suunnittelu jatkuu.

Kangas on pingotettuna kehikkoon ja mallin sommittelu kankaalle menossa. Leikkasin osat oikean kokoisina paperista ja sitten sijoittelin niitä kankaalle sopivaan järjestykseen. Tässä reunakuvion asettelua.

Reunakuvio piirrettynä kankaalle vedenkestävällä tussilla (vesiliukoinen tussi sotkisi työn liimausvaiheessa). Seuraavaksi kissojen sijoittelua.

Pinnan sommittelussa käytiin läpi kuvan sommittelua, jota seuraavaksi vähän pohdin oman työni kannalta. Kuvioiden sijainti keskellä työtä (kissat) antaa tasapainoisen ja levollisen vaikutelman. Kissakuvioiden asettelu symmetrisesti synnyttää tasapainon, tosin symmetria saattaa aiheuttaa myös jäykän ja mielenkiinnottoman vaikutelman. Halusin kuitenkin päällisen olevan "aina oikein päin" ja siitä syystä pitäydyin tässä asetelmassa. Kuvioiden rytmi luo kuvaan järjestystä ja kun kuviot toistuvat säännöllisesti, rytmi on sidottu (vinoneliöt). Jotta rytmiin saadaan vaihtelua yksitoikkoisuuden välttämiseksi, on hyvä käyttää yllätyksellisiä tekijöitä (käpälä).

Kokeilin kissoja myös näin, mutta tästä en tykännyt.

Ja ihan pakko oli päästä kokeilemaan itse tuftaustakin:

En ollut kuitenkaan tyytyväinen lenkkien pituuteen ja kissojen sijoittelussakin tapahtui vielä yksi muutos, joten tämä sydän ei kauan kankaalla viipynyt :-)

Tuftaustyön suunnittelua

Otsikosta voi jo päätellä, mistä tässä postauksessa kerron. Pinnan sommittelun jälkeen seuraava opittava aihe meillä on tuftaus. Se on itselleni aivan uusi käsityömenetelmä ja odotan innolla työhön tarttumista. Mutta sitä ennen se työ on tietysti suunniteltava. Olen itseasiassa tehnyt sitä jo pidemmän aikaa, sillä väritellessäni aiemmassa postauksessa esiintyneitä kissoja, sain idean tehdä vihdoinkin päällisen joitakin vuosia sitten puutyökurssilla tekemälleni eteisen penkille. Ja siihen tuftaus sopii oikein hyvin.

Tässä suunnitelmani penkinpäälliseen tuftattavasta kuviosta. Näyttää laiskuus iskeneen väritysvaiheessa, mutta oikeasti tuossa kohden aloin miettimään toista väriä vinoneliöihin (selittelyä...).

Sitten tunnustus: olen malttamaton hätähousu, kaikkea pitäisi saada kokeilla nyt ja heti. Mutta kun en omista tuftauslaitetta eikä minulla tietysti olisi ollut pohjakangastakaan, piti tyytyä siihen mitä on. Olen muutama vuosi sitten ostanut kapistuksen nimeltä punch needle, joka itse asiassa on minikokoinen tuftauslaite. Ja nukkekotiharrastajana päätin tietysti kokeilla tulevaa työtäni minikokoisena:

No joo, kyseessä on aivan ensimmäinen työni kyseisellä vekottimella ja jälki on sen näköistä, mutta on se ainakin sinne päin :-) Jos kaikki menisi aina niin kuin on suunnitellut, tuleva tuftaustyöni näyttäisi tältä, mutta vaan isommassa koossa ja toivottavasti vähän siistimpänä versiona. Mutta nyt kävikin sitten niin, että koululla olevat tuftauskehykset eivät olleet riittävän isoja päällistä varten, joten jouduin hieman muuttamaan suunnitelmaa. Siitä sitten seuraavassa postauksessa.